DFMA osana tuotekehitystä

Valmistettavuuden kehittämiseen tarkoitettuja menetelmiä ja työkaluja on ollut tarjolla jo ainakin parin vuosikymmenen ajan. Ensimmäisiä näistä olivat ns. integroituun tuotekehitykseen (tunnetaan myös nimellä concurrent engineering, rinnakkaissuunnittelu) perustuvat menetelmät. Niissä keskeisenä periaatteena oli se, että useat eri alat, mukaan lukien esimerkiksi valmistus ja markkinointi olivat mukana tuotekehitysprosessissa sen alusta alkaen. Organisaatiokulttuurit muuttuvat kuitenkin hitaasti ja perinteiset tavat toimia tuotekehitys- ja tuotanto-osastoineen ovat edelleen vahvasti käytössä.

Olemassa on myös työkaluja, joiden avulla tuotekehitysosaston tuottamista dokumenteista voi välittää palautteen. Tällöin esimerkiksi kokoonpanija voi tiedottaa paikalleen sopimattomasta osasta tuotekehitysosastolle, jotta se ainakin seuraavalla kerralla sattuisi paremmin kohdalleen. Tässäkin tapauksessa huonoa on se, että virhe on päässyt jo tuotantoon asti, jolloin sen korjaaminen on merkittävästi kalliimpaa verrattuna siihen, että se olisi huomattu jo suunnitteluvaiheessa. Eikä ole suinkaan taattua, että palaute menee perille käytössä olevista työkaluista huolimatta. Ja vaikka menisi perillekin, on silti epävarmaa, että se tulee huomioiduksi seuraavaa tuotetta kehitettäessä.

Nykyaikaisissa tietokoneavusteisissa suunnittelujärjestelmissä alkaa olla jo monenlaisia työkaluja, joilla suunnittelija voi selvittää tuotteen tai sen osakokonaisuuden valmistettavuutta ja kustannuksia. Esimerkiksi kokoonpanon simulointi onnistuu, jolloin voidaan havaita hankalat tai jopa mahdottomat kokoonpanotilanteet jo suunnitteluvaiheessa ja voidaan myös vertailla erilaisia kokoonpanostrategioita.