Vanha kunnon 20/80 sääntö näyttää pätevän myös tuotekehityksen osalta monessa kohdin. Voidaan esimerkiksi sanoa karkeasti, että 80 % tuotteen kustannuksista määräytyy tuotekehitysvaiheessa ja 20 % valmistuksen suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä. Samoin 20 % tuotteen osista aiheuttaa 80 % sen valmistuskustannuksista. Nämä kalliit osat ovat juuri niitä joihin pitäisi tuotekehitysvaiheessa kiinnittää erityistä huomiota.

Valmistettavuuden yhteydessä käytetään usein lyhenteitä DFM (Design For Manufacturing) ja DFA (Design For Assembly) tai niiden yhdistelmää DFMA. DFM yhdistetään osavalmistukseen, jolloin sen yhteydessä pyritään kokoonpanossa olevan yksittäisen osan materiaalin ja muodon valintaan siten, että sen valmistus on mahdollisimman helppoa ja halpaa. Osa voidaan yleensä valmistaa useilla vaihtoehtoisilla menetelmillä (koneistus, särmäys, valu jne.), joihin jokaiseen liittyy omat suunnitteluperiaatteensa. Tämä tekee tilanteesta hankalan, koska osa pitää suunnitella kuhunkin tapaukseen erikseen ennen kuin sen kustannuksia päästään vertaamaan. Rajoitteena tulee usein myös eteen se, missä osa tullaan valmistamaan. Tehdäänkö se omassa yrityksessä vai alihankkijalla ja millaisia koneita, kiinnittimiä ja työkaluja on missäkin käytettävissä.

Sama pätee myös standardikomponentteihin, joiden hankinnassa voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä erityisesti käyttämällä mahdollisuuksien mukaan samoja komponentteja useissa kohdissa ja eri tuotteissa.

DFA tarkoittaa kokoonpanomyötäistä suunnittelua, jossa keskitytään siihen kuinka yksittäiset osat ja komponentit sekä osakokoonpanot saadaan liitettyä yhdeksi kokonaisuudeksi mahdollisimman te-hokkaasti. Koska kokoonpano on useassa tapauksessa pitkälle henkilötyötä, se on silloin myös kal-lista. Kokoonpanoa tehostamalla voidaankin useimmissa tapauksissa saada merkittäviä säästöjä sekä tuotteen läpimenoaikaan että kustannuksiin. Yleissääntönä voidaan sanoa, että keskeisin kokoonpanotehokkuutta parantava asia on osien lukumäärän vähentäminen. Jokainen osa täytyy sen valmistamisen (tai oston) jälkeen (1) kuljettaa kokoonpanopisteeseen, (2) käsitellä ja asemoida se oikeaan paikkaan ja oikeaan asentoon ja (3) kiinnittää paikalleen.

Joskus nähdään tässä yhteydessä myös lyhenne DFX (Design For X), jossa X voi tarkoittaa useampia erilaisia sanoja (edellisten lisäksi), kuten esimerkiksi luotettavuus (DFR, Design For Reliability), huollettavuus (DFS, Design For Serviceability) tai ympäristöystävällisyys (DFE, Design For Environmental impact). Tällä voidaan tarkoittaa myös sitä, että kustannusten optimoinnissa ei keskityttäisi pelkästään valmistusvaiheeseen, vaan asiaa tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Jos valmistettavuutta tarkastellaan pelkätään valmistusvaiheen näkökulmasta, saattaa tuotteen muihin elinkaaren vaiheisiin liittyvä kustannustekijä jäädä huomiotta. Loppukäyttäjän kannalta toki tuotteen hankintahinta on merkittävä asia, johon voidaan vaikuttaa pienetämällä valmistuskustannuksia. Koko tuoteen elinkaaren aikana syntyvät kokonaiskustannukset on kuitenkin otettava huomioon ja optimoitava mahdollisimman aikaisessa tuotekehitysprosessin vaiheessa.

Viimeksi muutettu: torstaina 12. lokakuuta 2023, 15.02