Valamalla valmistettavien kappaleiden osalta tähän ei ole tarpeellista kirjoittaa juuri mitään. Syynä on se, että kaikki tarvittava materiaali ja enemmänkin löytyy Valuatlaksesta. Ensimmäinen asia, jonka suunnittelija joutuu päättämään, on materiaali. Materiaalin valintaan vaikuttavat valettavan kappaleen toimintojen ja toimintaympäristön asettamat vaatimukset, materiaalilta vaadittavat mekaaniset ominaisuudet ja valmistettavuus. Seuraavaksi on valittava valumenetelmä, joka määrää myös sen missä valimoissa ko. kappale voidaan toteuttaa. Menetelmän valintaan vaikuttavat mm. kappaleen massa ja sarjakoko. Esimerkiksi pienille sarjoille suositellaan hiekka- tai kokillivalua.

Kertamuotilla valaminen vaatii valumallin valmistamisen. Se voi olla yksittäinen kappale tai muodostua useammista osista (esim. keernat). Muotti joudutaan jakamaan, jotta valumalli voidaan irrottaa muotin sisältä. Tätä varten valumallissa pitää olla päästöt. Kestomuotit ovat yleensä kaksiosaisia. Näiden osien väliin muodostuu jakotaso.

Valuosaa suunniteltaessa on otettava huomioon, että se joudutaan useimmissa tapauksissa koneistamaan valun jälkeen. Koneistus voi olla huomattavasti kalliimpi työvaihe kuin itse valu. Jokaisessa valutuotteessa tulee olemaan myös jakotaso (jakopinta). Suora jakotaso olisi ihanteellinen, mutta tarvittaessa se voi olla myös muun muotoinen.

Tässä yhteydessä on myös hyvä lainata Alrik Österbergin Valukappaleiden rakennesuunnittelu -kirjasta vuodelta 1967 seuraavat virkkeet. "Sekä teknisesti että taloudellisesti voitetaan paljon, jos konstruktöörit heti alusta lähtien voivat ajatella valamisen kannalta niin, että valukappaleet saavat sopivan muodon. Konstruointia suoritetaan aivan liikaa vain piirustuslaudalla olematta yhteydessä valimoihin. Vasta, kun konstruktio on valmis, on valimomiehillä mahdollisuus esittää näkökantansa, ja tätä saattaa tapahtua liian myöhään."

Viimeksi muutettu: maanantaina 16. maaliskuuta 2020, 09.48